Paikallisella hautausmaalla on alue missä on pelkkiä ristejä muistomerkkeinä. Olen halunnut siellä käydä siitä saakka kun olen siitä jostain lukenut. Ja tänään kun ei mitään tekemistä ollut, vaan maattiin sohvalla ja katsottiin armottoman vanhaa tallennettua tankki täyteen jaksoa, kysäisin isännältä miten olis vaunulenkki sinne. Ja niin ukko ja minä lähdettiin autolla sinne pikku likan kanssa ja vaunuteltiin hautuumaalla.. Tuli sellainen olo et hei, ollaanko me ihan pimeitä.. Muut vaunuttelee kyllä kans, mut HAUTAUSMAALLA suhteelisen harvat.. Kierreltiin aikamme ja isäntä sitten tuumasi et josko käytäisiin naapurikunnan hautausmaalla hänen isovanhempien ja suvun haudallakin kun siellä minä en ole koskaan käynyt. Jep ja niin me ajettiin sinne.. Ja vaunuteltiin siellä hautausmaalla lisää..

Hautausmaa on jotenkin lohdullinen paikka, kaunis ja hiljainen. Siellä huomaa ettei tosiaan ole ainut joka lapsensa sinne on haudannut.  On hiljan kuolleita vauvoja ja pieniä lapsia ja pala historiaa kun katselee oikein vanhoja hautoja. Yksi hautakivi jäi suuresti mieleen. 7 vuodessa perhe oli haudannut 5 lasta. oli yksi kuolleena syntynyt, useampi elänyt muutaman päivän ja yksi noista toista vuotta. Se oli jotenkin kauheaa luettavaa. Miten tuo perhe on selvinnyt ja mitä ajatuksia he ovat käyneet läpi. Aika oli 1900 luvun taite. MIllainen tilanne suomessa silloin on ollut, haluan oikein lukea suomen historiasta noilta ajoilta. 

Jotain olen huomannut noilla hautausmaa reissuilla. Meitä enkeleiden äitejä on ollut vuosisatojen aikana paljon, olemme törmänneet tuttuihin nimiin kivissä ja olemme huomanneet että tuttavaperheissäkin on ollut enkelilapsia. Mikä noiden kaikkien pienten enkeleiden tarkoitus onkaan? Miksi?  On niin paljon vanhuksia ja sairaita jotka haluaisivat pois, varmasti yksi sellainen jokaista enkelilasta kohden.. Ja silti ne lapset lähtevät enkeleiksi ja vanhukset/sairaat jatkavat kärsimystään.

Mieli on siis herkillä.. kuukautisia odotellessa ja pelätessä perseettömästi jollei ne tulekaan.. On sen verran reippaasti tullut sähellettyä isännän kanssa.. Kiitos mukavalle ja rennolle ololle. Yhdessä on ollut siis kivaa, kiitos mun työttömyyden ja isännän loman.. Ei meillä tätä tunnelmaa oo ollut kun töissä olin, et taitaa tuo ukkokin tyytyväinen olla. Hattua mun täytyy sille kyllä nostaa kun se on miehenä pyörittänyt tätä huushollia mun työ-öinä ja lähtenyt sitten aamulla töihin. Neitikin kun on herännyt 2-3 tunnin välein öisin.. KOhtauksen jälkeen aloitettu LOSEC on rauhoittanut yöt ja meillä neiti nukkuu koko yön (ja äidillä ja isillä on aikaa toisilleen pitkästä aikaa, kohta 3 vuoteen :-) )