Ystävän tuoma enkeli..

Keskiviikko iltana otin sen valmistelevan pillerin (Mifegyne), joka piti etukäteen ottaa. Olisi  pitänyt jo päivällä ottaa, mutta päätöstä kun vatvottiin niin otin sen vasta illalla. Yön olin jo reilusti heti kipeä, vaikka sen piti aiheuttaa vaan pieniä nipistelyjä. Torstaiksi soitin ystäväni tänne, kun en yksin uskaltanut olla kun olin niin kipeä.

Illalla soitin sitten osastolle että tulen sinne kun ei kipulääkkeet auta ja valmistauduttiin lähtöön. No vuotohanat aukesivat yhtäkkiä eikä siinä omalla autolla enää päässyt vaan ambulanssi kyydillä päädyin sitten sairaalaan. Lääkäri tutki ja sanoi homman olevan reippaasti käynnissä, eikä jarruttelemaan alettaisi vaan sain yötä vasten cytotecejä. Ja samalla lääkettä tuohon kauheaan vuotoon. Aamu viiteen olen ollut tosi kipeä ja istunut silmät ristissä kipulääkkeistä pöntöllä vuotaen kuin seula. Viiden maissa hoitajat toitat jonkin sortin norsun pambersin ja sillä tilkittiin takapuoli niin että olen simahtanut uuvuksissa hetkeksi. 

Aamulla lääkäri tutki ja sanoi raskausmateriaalin olevan poissa mutta kohdussa oli vielä ylimääräistä tavaraa ja tarjosi lisää cytotecejä tai mahdollisuutta kaavintaan koska se oli jo varattuna. Kaavinnan minä sitten valitsin, väsyneenä edellis yön kivuista. Leikkurireissu meni hyvin, kaavinta on tehtynä ja nyt olen kotona jo. Toivottavasti ei tule tulehduksia tai muuta takapakkia.

Vaikea päätös se oli, monet kyyneleet sen vuoksi vielä tulen itkemään. Mutta tiedän etten olisi päivääkään pystynyt nauttimaan ja olisinko raskaudesta tervejärkisenä edes selvinnyt. Ja tuo homman nopea käyntiin lähtö hieman puhuu sen puolesta että raskaus oli heikkolaatuinen ja olisi sieltä saattanut itsestäänkin poistua, aivan kuten se ensimmäinen huippugynekologi veikkaili. Minulla on elämässä 3 ihanaa lasta ja ne tarvii täyspäisen äidin arkeensa. Nyt on pikku neidin tutkimukset tuosta harvinaisesta sairaudesta tärkeimmät. Katsotaan mitä tulevaisuus siitä valaisee. 

"Joskus pitää mennä kauas, päästäkseen lähelle"