Meikkis on ollut elämänsä suhteellisen nolo kaikissa käsillä tehtävissä jutuissa. Tämä surutyö on muuttanut minua jotenkin, niin että olen ollut itseäni kohtaan suvaitsevampi ja olen uskaltanut jopa yrittää värkätä jotain. Ennen aina ajattelin etten kuitenkaan saa mitään aikaiseksi ja on ollut muka kiire elämässä, ei ole ehtinyt  pysähtyä tekemään näitä juttuja.. On suru minua kyllä melkoisesti muuttanut ihmisenä..

Koruja olen kokeillut tehdä. Rahat kun on välillä niin tiukassa ja itsellekin haluaisi jotain kivaa koristusta, niin olen ostanut helmiä ja koru värkkejä halvalla kun on eteen sattunut. Tässä nyt sitten kuva kolmannesta korusetistä minkä itselleni tein yhtenä päivänä kun pikku neiti oli päikkäreillä. Aika näitti tuli, jopa saatan lauantaina sen kaulaani laittaa. Tekniikka on ihan hukassa, eikä mitään virallisia ohjeita ole mutta tuollainen oli lopputulos. Ajattelin netistä katsella vähän ohjeita erilaisten kivien ja korumateriaalien käytöstä, sillä tuo oli kivaa. Yksi asia mistä sai mielen piristystä..