Tänään on ollut pitkästä aikaa ihan hirveä päivä. Ikävä ja kyyneleet on kiusanneet useampaan kertaan. Nytkin töissä yövuorossa on tullut niiskutettua jo kaksi kertaa. Yhdeltä palstalta luin, että palstalla pitkään kirjoitellut äiti oli synnyttänyt kaksoset, isoveli-enkeli saatellut pienemmän veljen maailmaan..Oli jotenkin niin kauniisti sanottu että itku tuli. Toinen kaksosista oli ehtinyt menehtyä istukan irrottua.. Toiset kyyneleet sai silmiini toinen äiti joka suree blogissaan pientä enkeliään. Ajatukset kuolemasta ja kaipauksesta on niin läheisiä itsellekin. Sitä ikävää ja niitä ajatuksia kun oli miettinyt tulevaisuutta vauvan kanssa, sen varttumista ja elämää ja kaikki romahtaa ja tilalle tulee vaan suru ja ikävä. Tekisi mieli kiroilla, riehua ja huutaa on niin paska olla. Kokeilla Apulannan biisin ajatusta kipu lähtee huutamalla, että lähtisikö tosissan se kipu sielusta jollain edes hetkeksi. On se kun ei uskalla lähteä edes vetämään päätään  täyteen kun tietää että se menisi ainoastaan totaaliseen parkumiseen..

Ei tietty fiiliksiä ole nostanut spotify ja johanna kurkelan musiikin kuuntelukaan. Ihania sanoja monessa biisissä! Mulle aikalailla uusi tuttavuus, radiosta oon kuullu muutaman biisin, mutta näitähän on paljon, näitä hyviä. Surullista musiikkia..

Päivällä odottelin isäntää ruuan kanssa töistä kotiin ja alkasin sitten lasten kanssa jo syömään kun ei herraa kuulunut. Kysyin sitten, kun isäntä tuli, missä se kuppas.. Haudalla oli ollut.. Taisi silläkin olla huono päivä jostain syystä fiiliksissä.. Mietin johtuuko meidän surufiilikset siitä kun on muutto edessä. Uuteen ihanaan tupaan, mutta kauemmas vauvasta.. Nyt on asuttu kävelymatkan päässä haudasta ja monesti vaunuttelulenkit ovat vieneet tien haudalle. Tuleva koto on reilun 15 km päästä haudasta.. 

Huomenna alkaa loppujen tavaroiden muutto, osa on jo viety ja verhot on uudessa paikassa ikkunassa. Rankka päivä tiedossa. Yövuoron jälkeen ehtii pari tuntia nukkua ja sitten on aloitettava, että saadaan sängyt uuteen kotiin iltaan mennessä valmiiksi. Uusi ruokapöytä siellä on jo odottamassa, sohvakalusto pitäisi vielä etsiä kaupasta. Ei oikein ole osannut sitä vielä valita.Tuhlasin oikein Vallilan verhoihin, syntisen kalliit mutta niin ihanat. Josko ne edes pikkuisen piristäisi..

Kunpa asiat olisi meneet toisin, eikä olisi vain tätä ikävää..