Kuinkahan vaikeaa tulee olemaan syksy? se kun vauvan piti syntyä, se kun äitiysloman piti alkaa, se kun meillä piti olla vauva.. Monta raskasta virstanpylvästä on tulossa. On ollut helppo laittaa ajatuksiaan jäähylle kun on ollut kesä ja menemistä ja tekemistä ihan koko ajan. Heti kun tulee tälläinen rauhallinen hetki niin ajatukset palaavat vauvaan koko ajan.

Sähköpostiystäväni laittoi ihanan biisin minulle linkkinä. Juha Tapion "Luvattu maa". Niin täydellisesti sopivat sanat näihin ajatuksiin.. Ootko siellä odottamassa kun mäkin pääsen sinne jonnekin... Tuon koskettavan biisin sanat..

Itku loppumaton
äideiltä maan.
Itku loppumaton
loppunut kokonaan.
Kirvonnut kahle kyynelten,
kirvonnut taakka ihmisen.
Loppumaton
itku loppunut on.

Ootko vastassa siellä?
Odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun?

Onpa lapsella helppo
laulella vaan.
Onpa lapsella helppo
vailla tuskia maan.
Niin loistaa päivä kirkkauttaan,
yötä ei enää milloinkaan.
Lapsella helppo
laulaa vaan.

Ootko vastassa siellä? (2x)
Odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun

Jotenkin tuntuu että rajan tuolla puolella(mitä siellä sitten ikinä onkaan) on jo monta rakasta ja sinne meno ei enää pelota, niin kuin joskus tuli kuolemaa pelättyä.

Kai tuo biisikin on tuonut tunteet niin pintaan..