Tuntuu hyvältä kun alkaa taas arki. Isäntä menee töihin ja minäkin tiistaina yöksi taas valvomaan. Paljon ehdittiin kesän aikana tehdä ja paljon on vielä edessäkin. Pakko oli keksiä paljon tekemistä, ettei kotona ehtinyt pyörittelemään enkelivauva asiaa jatkuvasti. On  kyllä kuljettu monen vuoden edestä nämä viimeiset kaksi kuukautta.

Reilun parin viikon päästä on juttutuokio psykologin kanssa edessä. Kesäkuussa kävin jo kerran siellä ja nyt on seuraava kerta edessä. Tuntuu hyvältä mennä puhumaan sinne asiasta. Jokin solmu on tullut sisimpään enkä ole vauva asiasta pystynyt puhumaan oikein enää kenenkään kanssa.  Joku  ajatus on tullut etteivät ystävät jaksa kuunnella ja että tämä oli niiden mielestä ihan pikku juttu. On ollut yllättävää, että muutaman mielestäni hyvän ystävän kanssa asiasta ei ole puhuttu sanaakaan. Minä kerroin silloin asiasta tekstiviestillä kaikille ja vastaukseksi tuli osanottoviesti. Sitten kun ollaan nähty, ei asiasta ole puhuttu sanallakaan. Ne eivät ole kysyneet mitään enkä minä ole uskaltanut alkaa puhumaan, kun pelkään ettei kukaan halua kuulla kun eivät kerran kysy. On tietenkin ne muutama hyvä ystävä jonka kanssa on tullut puhuttua enemmänkin eikä ilman näitä muutamaa olisi pää pysynyt varmasti edes kasassa. Mutta jotenkin enemmän lukkoon minua ovat laittanee ne ihmiset joiden oletin olevan tukena mutta sitä ei löytynytkään. Ensin ajattelin, että mitä annettavaa täysin vieraalla ihmisellä voisi olla, mutta siinä on ainakin ihminen jolla on niitä oikeita kysymyksiä minulle jotka ehkä laittavat tätä surutyötä eteenpäinkin. Nyt on kuin sisin olisi lukittu pimeään kammioon johon ei ole avainta ja se sisin on ihan pirstaleina. Suruakin suuremmaksi tunteeksi on noussut kauhea katkeruus.

Syksyn kurjuutta on onneksi lievittämässä monta juttua, joita odottaa. Se luo jotenkin ajatuksia tulevaisuudestakin. Tulossa on Alahärmässä Powertruck tapahtuma, jossa on esillä melkoinen määrä hienosti koristeltuja rekkoja ja muita erikoisia autoja. Ei kovin naisellinen tapahtuman, mutta täällä sitä odottaa minä ja pikkuneiti enemmän kuin isäntä

Sitten on vielä huvilakauden päättäjäiset, meille aina niin mukavasti vietettävä viikonloppu. Mukavan ja tapahtumarikkaan kesän huipentaa ilotulituksella maustettu mukava viikonloppu. Useampana vuonna ollaan vietty se mökillä, mutta tänä vuonna ajateltiin mennä asuntovaunulle ja Kalajärvelle. Sellaiset huvilakauden päättäjäiset on kokematta ja siellä on ainakin iso ilotulitus. Omatkin raketit täytyy perinteen mukaan ostaa ja ne sitten isännän tusauttaa tenavien iloksi. Viime vuonna oli käydä melkoinen vahinko kun patasysteemi alkoikin ampumaan tulitteita ihan muualle kuin piti. Onneksi ehdittiin alta pois!

Elokuussa olisikin sitten kova pakkaaminen, mutta siitä sitten myöhemmin kun asia on käsillä. Nyt tämä eukko koittaa kömpiä isännän ja pikku neidin viereen, pitkästä aikaa ennen puolta yötä.