SIlloin kun pieni todettiin menehtyneeksi, niin lääkäri minulle totesi, että muista ettet mitään sellaista ole tehnyt, että tämä olisi syytäsi. No tähän saakka olen lääkärin sanat jotenkin muistanut mutta tänään syyn hakeminen on ollut päällimmäisenä mielessä. Ehkä asiaan vaikutti tänään sekin, että on ollut rauhallista aikaa pohtia kaikkea, kun oltiin pikku akan kanssa kahden kotona. Tähän saakka on ollut kaikenlaista järjesteltävää ja touhua, ettei ole ajatuksissaan päässy pidemmälle kuin siihen, että meille tulikin enkelivauva..

Tänään sitten tuli pohdittua kaikkea miksi näin kävi. Illalla tuli televisiosta ohjelma "tuntemattomasta syystä" ja siinä joku fiksulta kuullostava asiantuntija kertoi, että ei ole päässyt vielä sokkivaiheen yli jos on vihainen ja katkera. Niiden tunteiden vallassa olen tänään rypenyt, joten taidan edelleen olla sokkivaiheessa tämän asian kanssa. Miksi?!! Miksi näin kävi? niihin kysymyksiin sydän on huutanut tänään vastausta, kuitenkaan saamatta sitä. En edes kehtaa kaikkia niitä ajatuksia ja syytöksiä tähän kirjoittaa mitä mielessä on ollut, ne ovat järjellä ajateltuna täysin naurettavia ja perusteettomia. Hävettää kun tuli ukollekin niitä lauottua ja varmasti pahoitti hänkin mielensä. Pitää varmaan pyytää anteeksi kun menen nukkumaan, on itselläkin sen verran paha mieli ukon puolesta.

Olen miettinyt omaa elämääni. Olisinko voinut tehdä jotain toisin, että olisin saanut vauvan syliin saakka. Parhaani kuitenkin olen yrittänyt. Syönyt hyvin, jopa terveellisemmin kuin ei-raskaana, pistellyt kiltisti raskausajan vitamiinipillerit, ei alkoholia, ei tupakkaa eikä mitään lääkkeitä joista olisi vauvalle vaaraa. Nukkunut hyvin ja viettänyt normaalia arkea kotona. Jos joskus olisin raskaana, en osaisi mitään tehdä toisin. Siinä olisi syytä olla itselle armollisempi omien syytöstensä kanssa.

Toisaalta jos löytyy syy joka olisi voinut olla hoidettavissa, niin kuin tulehdus, silloin putoaa varmasti pohja pitkäksi aikaa kaikelta. Minullahan oli tulehdusarvot koholla, samoin valkosolut ja neuvolassa niistä yritettiin saada lääkäriltä kommenttia, mutta tk lääkäri lähetti sairaalaan jossa lääkäri ei edes sanallakaan maininnut niistä. Neuvolan kätilö sanoi puhelimessa, että lähettää minut pikana takaisin polille jos lääkäriltä tulleessa lapussa ei niitä kommentoida. No sitten neuvolassa todettiinkin vauvan menehtyneen.. Jos syynä on tulehdus, niin maailmassa on yksi todella raivoissaan oleva naikkonen joka tahtoo selityksen miksi  niihin arvoihin ei puututtu..8.7 on aika sairaalaan johon meidät molemmat on kutsuttu kuulemaan kaikkien tutkimusten tulokset. Aika näyttää mitä se reissu tuo tullessaan.

Pikku neidillä on olkkarin lattialla pieni patja millä tykkää makoilla ja riehua.. Siinä kun illalla makoiltiin ja katsottiin telkkua  ja hipsuttelin hänen hiuksiaan. Siinä tuli mietittyä millainen vauva olisi ollut.. Olisiko sillä ollut kostuneena kihartuva tukka kuin pikkuneidillä? Olisiko hän ollut yhtä sosiaalinen papupata kuin siskonsa vai ennemmin hiljainen pohdiskelija luonne kuin isänsä? Olisiko hän tullut ihan minuun liki niin kuin pikku neiti tapaa tehdä kun häntä nukutan? Olisko hänellä ollut sukuni tummat kulmakarvat niin kuin pikku neidillä on? Olisi ollut ihana saada edes pieni hetki elävän vauvan kanssa, olisin valmis antamaan mitä tahansa, että olisin saanut syliini pienen poikani elossa, edes pieneksi hetkeksi. Olen jotenkin hirveän katkera, että minulta vietiin tuokin hetki.  Isäntä tuumasi että tilanne olisi vielä hirveämpi jos vauva olisi syntynyt elossa ja sitten menehtynyt, mutta minusta tuntuu aivan lohduttomalta etten saanut viettää edes pientä hetkeä poikani kanssa vaan sainkin pienen enkelin..