195-normal.jpg

Isäntä käy edelleen vähintään joka sunnuntai. Joka sunnuntai minä olen lähdössä mukaan, mutta joka kerta perun mukaan lähdön.. pikku neiti menee päivä unilleen, hän ei ole syönyt, on pikku neidille liian kylmä/sateinen tms löytyy syyksi.

 

En ole vieläkään sinne mennyt.. en ole valmis vielä. Isännälle lupasin et kevään narsissit tulen sinne istuttamaan. Siihen asti tarvin aikaa. Enää isäntä ei ole painostanut tai haukkunut kuinka voin unohtaa, kun se tietää etten unohda. Kai se on huomannut kysymyksistäni, että kaikki on mielessä kuitenkin.. onko haudalla vielä lunta, näkyykö maata jo, veitkö kynttilän ja vietkö tämän minulta..

Ei se unohdu koskaan, mutta pienin, niin pirkaleen pienin askelin tuntuu suru menevän eteenpäin ja se rintaa kiristävä vanne hieman helpottavan puristustaan. On ollut helpottavaa tuo ajatus "lapset on nyt tässä" Olen ollut 6 kertaa raskaana ja tuloksena on 3 ihanaa lasta jotka täyttävät sydämeni. Se vaa'an toinen puoli jossa nuo 3 murheellista kokemusta ovat, on meinannut välillä viedä minulta kaiken, jopa ilon siitä suuresta mitä vaa'an toisessa kupissa on. 

On helpottavaa, ettei pelkoa enää raskaudesta tule, ei murehtimista siitä, miten raskaus menisi, ei surua pieleen menneestä yrityksestä. On surullista päästää unelmistaan, toiveistaa irti, mutta on helpottavaa elää vain tätä hetkeä.

Ai niin.. keräilyenkelit sai paremmn hyllyn kun löytyi uus(vaikkakin käytetty) kirjahylly edellisen tilalle. Kuvia seuraa seuraavassa blogauksessa