on ollut kiireinen ja mukava päivä.. Ystävä vuosien takaa soitti ja sanoi tulevansa kylään. Aika meni rupatellessa, niin kuin hetkeäkään ei olisi ollut välissä. Paljon ollaan kuulumisia vaihdettu facebookissa, mutta eihän se ole sama kuin naamakkain.

Huomasin tuossa illalla kun kaikki tytöt oli nukkumassa ja tupa hiljainen, etten ollut ajatellut surua ja sitä aiheuttavia juttuja tänään.. Niin kuin olisin elänyt ns taviksen elämää yhden päivän.. hullua?

Pieni syyllisyys meilessä, että olenko voinut unohtaa..mutta toisaalta tuo ystävä tietää kaiken tapahtuneen ja siitä ei tarvinnut puhua.. Ja silti se oli siinä, kuin vuosia sitten. Ei vierastaen, ei miettien mitä minulle voisi puhua vaan samanlaisena kuin aikoja aikoja sitten. Eihän nuo surut koskaan unohdu saati katoa, mutta ehkä jossain tulevaisuudessa on lisääkin näitä ns onnellisia päiviä kaikesta paskasta huolimatta..

PS.. katoin et joku helkutin meteori on törmäämäs maahan.. sekö on kosto tästä pidempään jatkuneesta hyvästä olosta........