Mä oon alkanu keräämään erilaisia posliinienkeleitä. Vaikkei tuo uskonto mun juttuni oo, niin jotenkin on lohdullinen ajatus josko ne pienet kuolleet on päätyneet enkeleiksi ja suojelevat meitä. Tai jos jossain on enkeleitä, niin jos sellaisen sylissä olisi nuo minunkin lapsoset jossain tuolla, odottamassa että pääsevät äidin syliin joskus.

Anttilassa näin aivan ihanan vesivision missä oli enkeli ja hilettä sisällä. Harmi vaan, kun talous on sen verran tiukalla ettei 15 euroa ollut laittaa tuohon enkeliin. Isännälle ja tyttösille siitä toimittelin, josko joku ottaisi sen haraviinsa ja saisin sen joululahjaksi. Tuo enkelikeräily lähti siitä työkavereilta saadusta enkelistä, siitä lämmöstä mitä se mieleen toi kun työkaverit muistivat ja vielä niin kauniilla enkelillä. Aika kranttu vaan oon noiden enkeleiden suhteen ja aika harva päätyy minun kirjahyllyyn. Jokaisessa hankkimassani enkelissä pitää olla se jokin..

Huomenna on jälleen työpäivä. Ryhmään tulee uusi ja se on pieni.. Melkein samanikäinen kun minun poikani olisi.. Oli jotenkin tuskallista tuoda noita pienen lapsen hoitotarvikkeita varastosta sisälle. Isännällekin siitä sanoin, et meidän oman pitäis noita käyttää.. On hieman tuskallista ajatella että täällä pitäisi olla melkein samanikäinen.. Toisaalta mieli on sitten hyväkin, pääsen sylittelemään pientä ihmistä.

Nyt sen huomaakin, kuinka me ollaan pidetty nuorimmaista ihan vauvana, kenties noiden menetysten takia haluttu sitä lelliä ja passata. Neiti täytti tänään 3 v ja innokkaana paukuttanut toivomaansa xylofonia koko illan. Ensi sunnuntaina juhlitaan sukujen ja kummien voimin sankaria, tuntuu mukavalta alkaa leipomisurakka jälleen. Pientä haikeuttakin oli muistellessa synnytystä, sitä että se taisi olla viimeinen synnytys, josta palkkioksi sai elävän lapsen. Hyvää syntymäpäivää pikku neiti tuolla makkarissa! Oot meille niiiiiin rakas ja kantanu siskojen kanssa äidin ja isän suurten surujen yli. Ilman sua ja siskosia en tiedä miten olisi selvitty tästä