Oletin kun yksi muistopäivä olisi takana päin, olisi taas pikkuisen helpompi hengittää.. Tänään ei ollutkaan.. Päivä meni kyllä kivasti sakin kanssa ja hyvän ystävän kanssa kahvitellessakin meillä. Kerroin jopa mikä päivä eilen oli ollut.. Ja silti illalla tuli tunne että nyt pitää saada olla yksin.

Lenkki vaunutellen pikkulikan kanssa ei tuonut rauhaa, vaan piti kaivaa levyhyllystä hyvää musiikkia ja hypätä autoon. Se on mulle aina ollut paikka missä ajatukset lepää. Hyvää musiikkia lujaa, niin lujaa ettei ajatuksiaan kuule ja ajat pimeällä tiellä, välillä katulamppujen valoista nauttien. Huomasin ajattelevani, että toinen saattaisi kääntää paskassa mielentilassa ratin niin että vastaantuleva rekka olisi samalla kaistalla, mutta huomasin itsestäni sen että ajattelin ettei niin halua edes ajatella käyvän, ne hyvät asiat pitää elämässä kiinni. Nautiskelin yksinäisestä hetkestäni hyvän musiikin kanssa ja ei kun kotiin paremmilla fiiliksillä. Joskus pitää vaan ottaa se hetkensä ja toi auto, tie ja musiikki on mun elämän yksi suurimpia nautintoja. Kotona saa harvemmin olla yksin. saati nauttia ajattelematta mitään. 

Ehkä huominen on fiiliksiltään jo plussan puolella, ja jollei ole niin otetaan sitten toinen levy ja ajelu yksinään taas :-)