Tässä uusin hankinta kokoelmaani.. Enkeli Tiimarin -50% alennuslaarista.. Jotenkin niin kaunis, vaikka en tykkää noista kultauksista yleensä ollenkaan..

 Istun parturin tuolissa.. iloisesti rupattelevan parturin käsittelyssä.. Niin kevyttä ja mukavaa keskustelua perheestä, lapsista ja työstä.. Tädin kädet hiuksissani, minä siinä ja hän tekemässä työtään mukavasti puhellen.. Oli ihana olla kuin kuka tahansa muu, ilman kaikkea sitä surua mitä elämässä on ollut. Rupatella arkipäiväisyyksistä olematta tuolle ihmiselle ihminen joka on kokenut kurjia, jota pitää katsoa myötätuntoisesti ja miettiä voiko sille puhua kuin muille, kevyesti ja tyhjänpäiväisesti.. ilman surua ja osanottoja..

Katsoin peiliin.. Siellä näkyy maailman onnettomin ihminen.. Hiljan sairaalasta päässyt, keskeytyksen tehnyt genettisillä syillä toivotun raskauden jälkeen.. kahden keskenmenon jälkeen.. lähes raskauden puolessa välissä menehtyneen enkelin jälkeen.. Minä.. Maailman surullisin ihminen toisen käsien kosketuksessa..

tuo ihminen ei koskaan voi tajuta, mitä sen kädet teki, yhden onnettoman ihmisen hetken onnelliseksi, yhden pelistä itsensä surkeana näkevän ihmisen, se sai näkemään edes kauniimpana..

Sekin ihminen olisi ruusunsa ansainnut, arvostuksensa siitä työstä mitä tekee.. Siitä että on ihminen ihmiselle..

Niin ammatin valinta on mennyt uusiksi, aloitin perhepäivähoitajana parisen viikkoa sitten. Eikä parempaa päätöstä ole ollut. Ihanat hoidettavat, normaali arkirytmi ja saa olla omienkin muksujen kanssa.. Isäntäkin tuossa toissa iltana sanoi olevansa onnellisempi( joo ja se on paljon pohjalaasukolta!!!) nyt kun minä olen päivätöissä enkä jatkuvasti hermot kireällä kuten edellisessä työssä..