vihdoin ja viimein minäkin uskaltauduin ryhmään. On jotenkin tuntunut siltä että pitäisi saada jutella jonkun kanssa joka jakaa samoja ajatuksia ja tunteita, jonkun sellaisen kanssa jolla on edes pieni haju siitä millainen myllerrys sisällä on. Kauan sitä pohdin onko suruni jotenkin vähemmän sallittua ja ettei minulla olisi paikkaa ryhmässä jos muut olisivat menettäneet eläneen lapsen tai lapsen loppuraskaudessa, mutta päätin mennä edes katsomaan. Pääsisihän sieltä aina pois..

Kokemus oli pelkästään positiivinen! Vastaanotto oli lämmin, eikä kertaakaan tuntunut siltä, etten olisi sinne saanut tai voinut tulla kun olin menettänyt lapseni "vain" myöhäisessä keskenmenossa. Kova paikka oli kertoa mikä minut oli ryhmään saanut ja kyyneleetkin silmiin tuli enkä niiltä meinannut sanaa saada suusta. Keskustelun ja aiheet ja ne tuntemukset joita muillakin oli, olisivat voineet olla kuin omasta suustani. Oli lohdullista huomata pohtivansa juuri noita samoja asioita, huomata ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Oli helpottavaa olla porukassa jossa noista asioista voi puhua. Omien ystävien kanssa kun tuntuu ettei voi ottaa enää asiaa puheeksi vaikka sisimmässä on melkoinen tuska. Ja eivätkä ne ymmärtäisikään ajatuksiani kun eivät samoissa saappaissa ole olleet.

Mieli on ollut melkoisen kuohuksissa viime ajat. Alkaa vuosipäivä painamaan sisintä ja tuomaan asiaa pintaan. Ehkä sen käsittelyä on jatkettava vielä, ehkä ammattilaisenkin kanssa. En taida sinut olla sen kanssa..

Haudalle käytiin istuttamassa orvokit pikku neidin kanssa. Kauniiksi se tuli.. Mielummin pukisin tuolle pienelle pojalle potkupukua kuin laittaisin hautaa, mutta sitä ei minulta kysytty..

Työasiat painaa entistä enemmän. Ja siksikin olen ollut aikalailla hajalla. Työ on ollut ennen voimavara elämässä, mutta nyt siitä on tullut kuluttava tekijä. Teen 2-3 yötä viikkoon ja kuinka ollakaan koko tämä kuukausi on niin, että ainoastaan yksi lauantai on vapaa ja yksi sunnuntai ja nekin eri viikonloppuina. Miten voi osua minulle kaikki viikonloput eikä ole yhteistä aikaa isännän ja tenavien kanssa, niin että päästäisiin vaunulla liikenteeseen. kiukuttaa.. Tahallaanko tuo on tehty?