Kateus on iskenyt! Oon tajuttoman kateellinen noille ihmisille, jotka ovat uskaltaneet yrittää uudelleen. Noille jotka ovat saaneet palkkioksi ihanan vauvantuoksuisen nyytin syliinsä. Noille äitiyslomalla oleville vaunujen työntäjille ja mahapystyssä kulkijoille. Kateellinen, niin että sielu on musta. Tekisi mieli polkea jalkaa kuin pikku ipana, mä tahdon vauvan, mä haluan!

Sen tahtominen vaatisi rohkeutta yrittää, ottaa ehkä vastaan uusi menetys.. Ja sitä rohkeutta ei vielä ainakaan ole. Vielä en ole valmis myymään vauvatavaroita kokonaan poiskaan, saati hoitamaan itselle pysyvää ehkäisyä... ajatuksissa, jossain mielen pohjimmaisessa sopukassa on kuitenkin se jos..

Olen antanut itselleni aikaa syksyyn. Kuullostella itseäni, elämääni. Pohtia niitä syitä miksi vielä uskaltaa yrittää vaikka edessä saattaa olla pettymyskin. Miettiä sitä jos syli onkin tyhjä, eikä vauvaa siihen enää koskaan tulisi. On siksi ollut levollista, ei ole tarvinut edes ajatella asiaa kun on ottanut aika lisän, ei raskaaksi tulon miettimistä, mahdollisuutta.

Nyt siis vain ollaan, nautitaan elämästä ja auringosta. Noista kolmesta ihanasta pimusta jotka tekevät jokaisesta hetkestä arvokkaan. Syksyllä aikaisintaan seksiä ovulaation aikaan siis :-) eli ukko saa elää puutteessa välillä tai tyytyä mun käsitoimiin  ehkäisyn puuttuessa.. Ehkä elokuun vaihtuessa on jokin ajatus asian suhteen valjennut..