Olin tänään pikku neidin kanssa metsäretkellä. Oltiin omassa pihassa ja neiti tahtoi käpymetsää. Yöpakkasten kovettamalla hangella minäkin pääsin metsään tutkiskelemaan sen elämää. Löydetiin käpyjä ja keppejä. Ja nähtiin kissan, orava, jäniksen ja fasaanin jäljet maassa, aika paljon elämää josta meillä ei ole havaintoa, muutaman metrin päässä talosta!

Neidillä on mun retrot nukenrataat pihalla ja se tahtoi sinne vauvan kyytiin. Siskosten jäljiltä ei oikein ole kuin hyviä nukkeja joita ei pihalle pakkaseen viitsi antaa joten ehtoopäivästä suunnattiin sitten kirppikselle. Fidan kirpparilta löydettiin sievä tyttönukke joka sai nukenvaatekopasta kamppeet kylvyn jälkeen ja niin neiti on kärryttänyt sitä sisällä koko ehtoon. Hyvä ostos siis ja pihallekin tuo muutaman euron nukke pääsee.

Hyvä mieli tuli kirppikseltä lähtiessä, tädit antoivat vielä leivän mukaan. Olisi sille varmasti jossain muualla ollut enemmän tarvetta kuin meillä mutta en kehdannut kieltäytyäkkään.. hmm vaalea patonki, kyllähän se hyvääkin on.

Nettituttava menetti jo toisen odottamansa tyttövauvan, nyt raskauden loppumetreillä. Olo on ollut surullinen tuosta uutisesta, eikä voi ymmärtää miksi noin voi käydä??

Olisi pikku neidistäkin varmasti tullut vauvan hoidossa hyvä apulainen, joskus suren sitä, ettei se pääse nauttimaan vauvan hoidosta ja toisen pienen sisaruksen seurasta. Isommat siskot kun on touhuissaan jo erilaisia eivätkä niin enää innostu leikkimään pikku neidin kanssa.  Ehkä se vauva-ajatus tuolla jossain hiljakseen kehittyy, ja sille uskaltaa antaa vallankin jollain kohtaa, päivä kerrallaan sisintä kasaten..

Työrintamallakin on uusia tuulia! Kävin työhaastattelussa yhdessä lastensuojeluyksikössä ja ensi viikon lopulla selviää pääsisikö sinne töihin! Se vaan tietäisi neidin hoitoon laittamista ja täysiä työtunteja. Nyt olen tehnyt vaan yötä ja 2-3 yötä viikkoon ja neiti on saanut olla kotona. Raskastahan se tietty on kun tulet töistä eikä ehdi kuin pienen pätkän nukkumaan ennenkuin neiti herää, mutta on ihanaa saada olla pimun kanssa. Sen riemun katselu kun isommat tulee koulusta, niitä halauksia ja iloa omista lapsista niitä katsellessa tuossa tilanteessa, pikku neiti innoissaan ja halataan ja kiehnataan koulusta tulijoita.. Niitä äitiyden ja päivän parhaita hetkiä. Paljon olen miettinyt pitäisikö vielä kuitenkin jatkaa tätä työtä että saisi olla lasten kanssa enemmän kuin siinä uudessa paikassa. Vaikea paikka on jos sinne sattuisi pääsemään,