Huh, menkat alkoivat vajaan viikon myöhässä. Testiä en tehnyt  kun ei tuntunut sitä tuttua ja turvallista paineen tunnetta alamahassa, joka joka kerta raskaana ollessa on ilmestynyt, ja josta on tiennyt asian ennen testin tekemistä. Kelailin asioita yksin saunassa, ennen kuin menkat tulivat, miettien sitä mahdollisuutta että olisin raskaana. En ole siihen henkisesti valmis. Olen antanut nyt itselleni aikaa, päättänyt huolehtia ettei raskaus hetkeen alkaisi ja kasatan ne henkisen kivun palat ennen uutta yritystä.

Siinä saunassa kelaillessani ajatuksiani mahdollisesta raskaudesta, suurin pelko oli se että joutuisi niiden lääkäreiden armoille jotka hoitivat keskenmenon noin katastrofaalisesti. Olisin heistä riippuvainen niin arassa paikassa kuin synnytys ja se ahdisti aivan tajuttomasti. Mietin jo, jos olisin raskaana, että joutuisi käsittelemään tuota pelkoa ja traumaa jonnekin ammattilaiselle jos synnytys olisi edessä. Enää ei pelkkä pelkopoli riittäisi vaan tarvitsisin kunnon terapiaa tuon pelon työstämiseen.

Sain aikaa siis palikoiden ja pää kopan kasaamiseen. Tarvitsen sitä raskaan vuoden jälkeen. Ja tuskin muutaman kuukauden odotus mitään ihmeellistä tuo, ettei yrittäminen sitten olisi mahdollista taas kun ajatukset on ojennuksessa.

Katselin tallennettua Sydänääniä ohjelmaa yhtenä iltana tuvan hiljennyttyä. Kyyneleet silmissä katselin äitiä joka yön pimeydessä piteli viikon ikäistä vauvaa sylissään, vauvan itkeskellessä. Muistan niin sen kuinka itse nautin vauvan läheisyydestä, niistä hetkistä kun sain tuoda lohtua lähesyydelläni pienelle. Ne on ihania hetkiä.. yön pimeässä, pieni rauhoittuu syliin, lähelle, tuoksuen ihanalle vauvalle. Rankkaakin aikaa kun siinä on niin kiinni ja välillä väsyneenä tuntee olonsa neuvottomaksikin vauvan vain itkiessä. Mutta elämää nähneenä, niistäkin hetkistä nauttimaan oppineena kun tietää kuinka mitättömän pieni aika se on kun vauvan kanssa saa valvoa. Ja saamista se on, senkin olen elämän koulun opettaneena, että joskus sekin viedään eikä asiat menekään hyvin. Kaipuu siis on jäljellä joten pään kasauksen jälkeen on yritettävä vielä..

Ollaan sairastettu flunssaa vajaa pari viikkoa.. Jotenkin on kuitenkin ollut hyväkin olla. Ollaan oltu yhdessä kotona ja menkkojen tulemisen jälkeen olen uskaltanu enemmän suunnitella kesääkin jo.. Styroxilaatikossa eli asuntovaunulla pitää päästä ensi kesänä tien päälle. Tampereelle ja muumimaailmaan :-) Ei tarvitse olla pelko persiissä koska vuoto alkaa vai loppuuko liikkeet, kun ei ole raskaana.. Hyvillä mielin siis kesää kohden mennään.

Viisaudenhampaat jäi sitten suuhun, ei tälläisellä kammottavalla yskällä siitä hommasta tullut yhtään mitään. KOlmella tyynyllä olen nukkunut ja silti yskinyt niin, että tuberkuloosi potilas kalpenisi entisestään kateudesta kuunnellessaan miten minä köhin. Sain kunnon tropin mikä saakin yskän yöksi loppumaan. Kovaa tavaraa vissiin kun reseptikin jäi apteekkiin eikä sitä saanut itselle takaisin. Olen yrittäny ottaa sitä vaan yöksi vaikka 3 kertaakin saisi ottaa, mutta olen funtsinut, että liman saisi sieltä yskimällä poiskin joskus kun päivällä sitä köhii sieltä. Codesan compia köhijöille, ainut yskänlääke mistä on yhtään mihinkään!