Tänään oli se päivä. Naisen totaalinen huolto, läheltä apinaa kohti ihmismäisempää lookia. Aamulla kun tulin töistä yön valvottuani, kellahdin sänkyyn totaalisen uuvahduksen vallassa. Isäntä lähti lauman kanssa siskonsa luo kyläilemään ja sain nukkua kerrankin rauhassa. Ja heräsin vasta pitkästi kahden jälkeen. Tupa ojennukseen ja ei kun huoltohommiin. Olenkin melkoiseen rappiotilaan itseni päästänyt joulukuun keskenmenon jäljiltä. Ei oikein ole ollut motivaatiota miettiä trimmailuja kun ei kuitenkaan tuo makuukamari "työskentelykään" innosta eikä muitakaan puoli-alastomisia esiintymisisä esim sauna iltojen muodossa ole ollut. Nyt on sitten eukko kuosissa, sääret siloisina, naama ja kroppa kuorittuna ja nautinnollisesti rasvattunakin. Ei muuten kutita niin kun viitsi käyttää noin 5 min itsensä rasvaamiseen.. Tietenkään kynsilakan poisto-ainetta ei ollut yhtään ja varpaan kynnet joutuu odottamaan huomiseen saadaksen Tuksumaisen värinsä.. En tiedä miksi juuri tuosta kynsilakasta tulee Johanna Tukiainen mieleen, liekö sen äklönvaaleanpunaisesta väristä..

Kun olin saanut itseni ojennukseen, laitoin ruuan oikein salaatilla ja puhuin tunnin ystävän kanssa puhelimessa. JA odotin ja odotin ja odotin.. kyllä reilu 3 tuntia tuntui tajuttoman pitkältä olla YKSIN kotona.. Ei mitään tekemistä!! Huomaa että viimeisten 12 vuoden aikana on ollut harvassa ne hetket kun on ollut yksin. Aina on yleensä joku tytöistä seurana ja höpisemässä vieressä. Kelailin siinä sohvalla millaista olisi olla yksinäinen sinkku.. Mitä oikein tekisin kaikki illat? Saattaisihan olla hieman erilainen sosiaalinen ja kulttuurinen elämä kun olisi aikaa ystäville ja kulttuuririennoille. Mutta  myönnettäköön, että  perheellisen keski-ikäisen naikkosen ruuhkavuodet ovat ennemmin minun juttuni.

Ollaan muuten jääty taas lautapelikoukkuun. Pelataan paljon erilaisia lautapelejä koko sakilla ja nyt "pukki" toi sellaisen kuin "Ubongo", vuoden 2007 Lautapeliksi valitun pelin. Ja hauska on ollut! Se sopii 8 vuotiaasta alkaen ja kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet voittaa, oli sitten lapsi tai aikuinen pelaamassa. Suosikkeja meillä ovat olleet muuttuva labyrintti ja legendaarinen kimble ja parhaiden kastiin pääsee nyt ubongokin.  Olen tavannut aina joululahjaksi ostaa koko sakille jonkun lautapelin, on kiva kun voidaan yhdessä tehdä jotain mistä kaikki tykkää ja kehittäähän se pelisilmääkin ja pinnaakin kun aina ei voi voittaa. Pelataankohan muissa perheissäpaljon lautapelejä vielä tänä päivänä vai onkohan erilaiset konsolit ja tietokoneet syrjäyttäneet lautapelit? On meilläkin tietty pleikkari 2 ja ds käsikonsolit molemmilla isoilla neideillä, mutta aika vähän tytöt pelaavat niillä.

Tänään oli jotenkin kummallinen päivä pääkopan sisällä, mieli iloinen ja jossain aivojen alanurkassa häilähti ajatus josko vauvaa ehkä? jos? uskaltaisiko? jaksaisiko? vielä ajatella ja yrittää? En tiedä mistä ihmeestä moinen ajatus tuli, enkä ainakaan pohdinnoissani päässyt yhtään eteenpäin. Nyt on kuitenkin edelleen sellainen mieliala, ettei enää, oli niin rankka kokemus tuo viimeinen. Ehkäisyä pitäisi alkaa kai miettimään, josko makuuhuoneeseenkin joskus tulee muutakin eloa kuin kuorsaava sakki