Olin ajatuksissani tuudittautunut fiiliksiin, ei enää vauvoja, ei odotusta, ei huolta ja surua niiden tiimoilta. Olin ajatellut seuraavassa kierrossa hankkia kierukan..

Mutta.. Torstaista lauantaihin harrastettiin puuhastelua enemmän kuin aikoihin. Siis illalla pimeässä peiton alla meininkiä kun tenavat olis saatu unten maille.Ei siis mitään villiä teinimeininkiä, mut kuitenkin. Viimeiksi lauantai aamuna, ennen kun tenavia heräteltiin kun Tampereelle lähdettiin käymään.. Ehkäisyyn ei oikein ole ollut vaihtoehtoja kun kumi-ukot ei kelpaa kummallekaan ja varmat päivät menetelmä on ollut ihan hyvin toimiva juttu. Nyt sitten tein sunnuntaina ovulaatiotestin varmuuden vuoksi, että voisi hakea jälkiehkäisyn jos se viittaisi yhtään ovulaatioon joka pitäisi olla vasta pitkästi ensi viikon puolivälin jälkeen. Kuinka ollakaan se näytti kahta viivaa ja ovis olisi 24-36 tunnin sisällä..Tsiisus mitäs nyt

No minä marssin sitten apteekkiin ja ostin jälkiehkäisypillerin, ja sen ajattelin ottaa ja hoitaa homman pois ajatuksista ettei tarvisi edes miettiä mitä lakanoiden välissä peuhaamisesta saattaisi seurata. Isännän kanssa tuli sitten vielä jutusteltua kahvipöydässä niistä ajatuksista jos lapsia ei enää koskaan tule ja tunteista mitä se herättää. Siitäkin tulin maininneeksi, että miettiiköhän sitä sitten vielä useamman vuoden päästä miksi ei enää yrittänyt ja harmittaisiko se. Vaunujen myynnistäkin oli joku päivä sitten juteltu..

Isäntä onneton menee sanomaan: " no älä ota sitä pilleriä, antaa sen tulla jos on tullakseen" Siis mitä???? Mä olin käsittäny sen ajatuksista ja puheista ettei enää, et nää kokemukset on ollu sillekin niin raskaita. Nyt se menee ja  pistää koko ajatuspakan sekaisin tuolla kommentilla. Nyt sitten akka seisoo norlevo-paketti kourassaan eikä oo hajuakaan mitä sille pitäis tehdä. Ottaakko vaiko eikö??

Kestäisikö sitä tuskaa kun se taas menisi kuitenkin perseelleen?