Jep.. niinhän siinä sitten käytiin, että sen jätin ottamatta. Nyt sitten pelko persiissä odotellaan napsahtaako taas kohdilleen ja kuinka pitkälle tällä kertaa päästään. Kauhusta kankeana ja jo valmiiksi masiksissa, kun ei usko että tällä kertaa voisi mennä toisin vaikka sitä kuinka toivoisin.

Ukko tuntui tyytyväiseltä, minä sekavalta. Ei oikein tiedä oliko tämä hyvä ajatus laittaa itseään stressaamaan tärppääkö ja mihin kurjuuteen taas joutuukaan jos ensin onnensa kukkuloilla on raskaudesta jos sellainen tulee ja taas tullaan ryminällä alas jos se meneekin kesken eikä taaskaan saa vauvaa syliinsä.

Moni ihmettelee miksi stressaan, raskaus kun ei yleensä helposti kerta laakista edes ala.. No meillä alkaa.. Kaikki raskaudet on lähteneet yhdestä ainoasta kerrasta ja kerran ei muka isäntä edes tullut ja raskaana oltiin.. Että kemiat taitaa natsata aika hyvin. Viime vuonna kokonaiset 3 kertaa taittiin harrastaa ko toimintaa ja tuloksena 2 raskautta.. niille nyt vaan kävi sitten niin kuin kävi..

Parin viikon päästä näkee miten käytiin..