Kirjoittaisin tähän alkuun useamman rivin rumia, painokelvottomia sanoja jos se auttaisi minua yhtään, mutta ei se auta. Tämä yö töissä on ollut totaalinen fiasko, katastrofi ja on pitänyt parkuaki täällä pimeydessä.. 

Teemme työtämme perheessä, ja kuinka ollakaan jääkaappin eväitä viedessäni oli oveen isketty vauvan ultrakuva!! Juma... tänne tulee vauva ja joudun katsomaan odotusta joka menee samoilla viikoilla kuin minun pitäisi olla. Kuin joku olisi läväyttänyt märällä rätillä suoraan turpaan. Toista tuntia meni vain täristessä, koko kroppa tärisi ja olin ihan jäässä, asiaa kelatessa ja totaalisen vihaisena siitä mitä elämä minulle aina vaan tekee. Miksi Miksi miksi??? Miksi vauvoja ja odotuksia nyt putkahtaa joka puolelta ja sellaisia joita en voi edes vältellä? Joudun töihin tulemaan ja katsomaan tuota koko odotuksen ajan ja kun se syntyy katsella ja kelata että tuollainen minullakin nyt olisi. Katsella odotuksen aikana kasvavaa mahaa ja tietää että minunkin piti saada elää juuri tuota samaa samaan aikaan..Tuntuu siltä, en pysty siihen ja työpaikka menee vaihtoon. Pitäisikö minun pystyä tähän, jatkamaan täällä?? Tekisi mieli kävellä heti aamusta työterveyteen ja hakea piiiitttkkkää sairasloma ..minulla olisi viikkoa pidemmällä oleva raskaus jos se olisi jatkunut.. Omasta keskenmenosta ei vielä kuukauttakaan ja nyt tämä uutinen.. SATTUUUUUUU!

Kun olin saanut edes jonkinlaiseen kasaan itseni alkasin selailemaan nettiä, että saisin muuta ajateltavaa noiden ahdistavien ajatusten tilalle ja kuinka ollakaan sieltäkin lävähti silmille kyyneleet silmiin saava asia.. Olen seurannu pitkään yhtä blogia ja tuon blogin kirjoittaja oli nyt menehtynyt. Kyyneleet nousi silmiin ja taas sai pyyhkiä nenäänsä. Uutiset oli odotettavissa, mutten arvannut niiden tulevan nyt, näin pian kun kirjoittaja oli kohtuullisessa kunnossa ja niin valoisalla mielellä. Hyvää matkaa Eija sinulle ja kiitos monista positiivisita ajatuksistasi matkan varrella!

On ollut kyllä niin kurja yö, ettei paljon huvita..