Viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista haipakkaa. Ensin juhlittiin meidän pikku neidin 2 vuotis synttäreitä suurella porukalla. Kahviteltiin samalla uuden kodin kahvit ja halusin läheiset mukaan juhlimaan niin neitiä kuin ihanaa kotiakin. Meillä oli 15 aikuista ja 8 tenavaa joten meno ja meini oli melkoinen. Nautin pitkästä aikaa keittiössä touhuamisesta ja Open Cafen blogista http://openkahvila.com/blog/2688324 löysin ihania kakkuja joita minäkin sitte kokeilin ja hieman sovelsin kun ei ihan kaikkia värkkejä ollut kotona. Ihania olivat kakut ja kiitos blogin pitäjälle ohjeista netissä! Kyhäsin kunnon täytekakun open cafen ristiäiskakkujen ohjeilla ja siitä tuli hyvä! Kerrankin hieman erilainen kakku kun oli mansikka vaahtoa kunnolla välissä. Sisko, joka muuten tekee maailman parhaat voileipäkakut, teki minulle sellaisen ja ai että sekin oli hyvää. Lisäksi kinkkupiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja paria sorttia pikkuleipiä ja mahat tuli täyteen. Mukavat synttärikahvit oli ja oli ihana viettää aikaa läheisten kanssa.

Perjantaina kävin vauvan haudalla ja tein kynttilöistä sydämen ja siivoilin lumet pois. Oli ihanaa hiljaisella hautausmaalla pikku neidin kanssa. Neitikin tietää mihin aina mennään, vauvan haudalle, kun sinne mennään. Liekö tuo ymmärrä ollenkaan vielä miten surullinen asia se onkaan. Haluan kuitenkin että neitikin tietää, että on olemassa enkeliveli tuolla jossain. Haluan että lapset muistavat aina, että tuon enkelipojan paikka on sisarussarjassa, yhtenä tärkeänä lapsena, vaikka joskus tulisikin lisää lapsia. HUomaako ehkä pelokkaan ja skeptisen suhtautumiseni tähän raskauteen.. Ei kai usko vauvan tuloon ennen kuin se todellakin on sylissä..

Lauantai meni sitten veljen muksun synttäreillä ja kivaa oli sielläkin. Pikku neiti van aloitti nuhansa lauantaina ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nenä valuu ja neiti yskii melkoisen limaista köhää. HUono homma nuo räkätaudit astmaa sairastavalle pikku akalle :-( Kortisoni on nostettu tuplaksi ja toivotaan että neiti alkaisi jo paranemaan. Minäkin olen sairastanut sitten sunnuntaista saakka ja ollut poissa töistäkin tähän asti. Viimeinen kiusa kaupan päälle oli kun sian silmätulehduksen molempiin silmiin. Ei häävi olo ole ollut. Pikku neidin kanssa ollaan vietetty sohva ja sisä elämää. Onneksi meillä on plussatv:n paketti ja on päivälläkin tullut jotain katsottavaa telkkarista. Faktan sairaalajutut on saanut kyyneleet silmiini monta kertaa. 

Sunnuntaina oli Isänpäivä. Minun isääni kahviteltiin veljen luona jo lauantaina kun isä lähti reissuun la iltana ja isännän isällä käytiin sitten sunnuntaina. Täällä isukki sai kahvinsa ja kakkunsa perinteen mukaan ja ruuaksikin tei possuruukkua ja perunamuusia. Lahjaksi ostettiin puun kantoteline ja tyytyväiseltä isäntä on lahjaansa vaikuttanut. Edellisellä viikolla kun viimeksi manaili sen puuttumista puita kantaessaan.

Ensi ma on ensimmäinen neuvola.. jännittää melkoisesti onko tuolla mitään ja onko se oikeassa paikassa.. Mitään oireita ei hirveästi ole väsymystä ja satunnaista kuvotusta lukuunottamatta.