Ajatukset ovat olleet ihan sekaisin viime päivinä. Ei voi uskoa unelman ja tulevaisuuden suunnitelmien romahtamista jälleen. Odotin ja olin niin onnellinen kun saisin ensimmäisen kesävauvan.. Vauvan jota työnnellä vaunuissa kesän lämmössä, nauttia lämpöisestä kesätuulesta ulkona vauva sylissä. Ja niin mtto napattiin alta, taisin olla olla liian onnellinen.. Ei oikein voi vielä käsittää edes tapahtunutta. Pikku hiljaa saanut asian kerrottua lähimmille ystäville. Ystävät tuntuvat olevan aika hämillään mitä sanoa, jälleen.. Kovasti kyselevät ajatuksiani ja jaksamistani.

Tottahan tuo on, mieli on maassa taas ja melkoisen kuopan pohjalla ollaan. Onneksi tyttötrio pitää arjen kiireisenä eikä asioita ehdi miettimään ennen kuin näinä yksinäisinä hetkinä kun muut nukkuvat. Unettomuus on tullut taas elämään.. menee kolmeen tai jopa yli viiteen ennenkuin uni tulee. Pyörin ja kiekkaan sängyssä. Ehkä aika auttaa siihen..

Viikonloppuna olisi ystävien kanssa syömään meno. Kysyin anopilta jos se tulisi pikku neidin kanssa illaksi, että akkaporukan ruuan jälkeen päästäisiin ukon kanssa hetkeksi johonkin käymään. Isot tytöt lähtee toiseen mummolaan viikonlopuksi, niin pääsisi vähän helpommalla anoppikin kun ei ole koko lauma riehumassa.  On kohta 3 vuotta kun ollaan kahden oltu missään isännän kanssa. Isäntä kyllä kysyi että mihinkä me kaksi vanhaa nyt sitten mentäisiin edes, mutta taisi sekin tykätä ajatuksesta että käytäisiin jossain. Ollaan molemmat sellaisia että nautitaan kotona olosta muksujen kanssa, eikä tuo baari ja biletyselämä ole meitä varten. Mutta kokeillaan nyt edes käydä jossain kahdestaan, vaikka takkatuli, telkku ja sohva onkin se meidän rakas juttu kera muksujen

Itkeä en ole vielä osannut/pystynyt ollenkaan. Kauankohan menee ennen kuin kyyneleet tulee taas kunnolla? Nyt on vain viha, kiukku ja katkeruus. OSastolla sanottiin että tämäkin pitää surra, mutta edellisestä tiedän ettei kyyneleet pakolla tule vaan ne tulee sitten kun pää on siihen valmis.. Nyt olen vain raivona, vihainen ja kiukkuinen, eikä siinä mielentilassa ole tilaa kyynelille ja surulle, saati asin käsittelylle.