Ei ollut kivi tullut silloin kuun puolivälissä niin kuin piti. Isännän kanssa hypättiin vuorotellen katsomassa joko tänään, joko tänään ja aina saatiin pettyneinä lähteä haudalta kotiin. Viimeksi isäntä sanoi sinne tulleen jotkut valkoiset merkit haudan rajoista ja tänään minä sitten pääsin sinne ja kivi oli siellä! Yksi ympyrä on sulkeutunut. Kivi oli kaunis, vaikka ei ihan ollut sellainen kuin suunnitelmassa koneella näytti mutta minä tykkäsin. Vähän pienempi se olisi saanut olla, mutta sopiipa sitten minun ja isännän nimet aikoinaan samaan kiveen, niin säästyy perillisiltä sekin raha :-) Toivottavasti ei milloinkaan tarvi siihen yhdenkään lapsensa nimeä lisätä vaan minä tai isäntä ollaan seuraavia siihen kuopattavia. Löysin tuon kuvassa olevan enkelipojan netistä ja kerroin kiveä suunnittelevalle miehelle, että sen haluan siihen kiveen. Mies lupasi selvittää asiaa ja jo seuraavana päivänä tuli viesti, että enkelin valmistaja on selvillä ja he saavat sen hankittua kiveen. Olin onnellinen ja vielä onnellisempi kuin näin enkelin hautakiven päällä.. Enkelipoika niin kuin minulla.. Se on yksinkertaisen kaunis, pelkistetyn kiven päällä.

Tänään oli merkittävä päivä senkin vuoksi, uskokaa tai älkää, olin ensimmäistä kertaa vanhempien tyttöjen kanssa haudalla. Tähän saakka meidän reissut on suuntautuneet pikku neidin kanssa sinne päivä-aikaan kun muut ovat töissä ja koulussa, mutta syysloman kunniaksi, ajattelin tytötkin haudalle viedä. MInulle on ollut niin kova paikka käydä edes haudalla, aina kyynelten kanssa, etten ole pystynyt sinne tyttöjä ennemmin viemään. En aikaisemmin olisi pystynyt niiden kanssa juttelemaan itkultani, mutta nyt tuli tunne että mennään yhdessä. Pikku neiti rattaissa ja me käveltiin autolta. Jo kaukaa huomasin, että haudalla on kivi, eikä enää pelkkää valkoista ristiä. Minä pidin jotenkin tuosta rististäkin ja katsoin seurakunnan esitteestä, että hautausmaalla on oma lohko pelkkiä ristimuistomerkkejä varten. Pitää mennä sinne joskus katselemaan.. Mutta kivi oli kaunis ja ihana oli siinä se haluamani enkelikin. Istuttamani callunat ja havut vaan oli siirretty ja ne piti uudelleen istuttaa. Ne olisivat muuten jääneet kiven alle.. Siinä se nyt on, se raskaus ja minun neljäs lapseni, enää on jäljellä lasku kivestä ja kun se on hoidettu, niin kaikki on sen asian tiimoilta läpi käytynä. 

Tyttöjen kanssa tietty piti jutella kuolemasta  ja hautaamisesta. En olisi tuohon keskusteluun ennemmin pystynyt. Keskimmäinen neiti kysyi että haudataanko sinut äiti sitten tuohon samaan paikkaan ja laittetaanko sinutkin sitten tuhka-uurnassa siihen. Sanoin niin toivovani. Kerroin, etten halua tulla laitetuksi kylmään märkään maahan, vaan minun toive on että minut tuhkataan kun sen aika on. Vanhin neiti mietti sitten asiaa, arkkuhautaamista ja tuhkaamista ja tuumi että olisi hirveää olla kylmässä ja kosteassa maassa arkussa ja että madot alkaisivat syömään.. Kerroin ajattelevani samoin ja esitin toiveen ,että vaikka olisin kuinka vanha ja höppänä mummeli kun minun lähtöni aika on, tytöt pitävät huolen, että minut sitten tuhkataan.  Oli leppoisa ja aika mukavakin keskustelu todella vakavasta asiasta. Fiksuja tyttöjä nuo jo ovat ja paljon ajatuksia mielessä.

Siis käytännön asioista, muttei henkisellä puolella.. Asunnossa missä ennen asuimme, on nähtävästi ollut vesivahinko ja sitä myötä kenties homettakin. Pesukoneen joku juttu on vuotanut jonnekin nähtävästi jo pidempään..Tänään sitten isännältä kysyin, olisiko tuo home voinut aiheuttaa sen, että vauva menehtyi.. Netistäkin asiaa yritin jo etsiä.. Taas lisää syyn miettimistä..Tuo pesukone juttu selittääkin pikkuneidin astma asiaa, 3 kk siinä asuttua(toukokuussa) neidille aloitettiin astmalääkkeet jatkuvaan yskään 7 kkn iässä,  ja yskä sen kuin jatkui. Rankkoja räkätauteja ja tammikuussa astmalääkkeet nostettiin viisinkertaisiksi,siihen nähden mitä tämän ikäisellä saisi niitä edes mennä. Eikä tilanne helpottanut edes. Kesällä lääkkeeksi vaihdettiin sellainen jota ei edes olikohan alle 5 v lapselle saanut mennä eikä sekään auttanut tilannetta kuin hetkellisesti. Mökillä kahden viikon aikana saatiin räkätauti loppumaan ja sama alkoi heti kun kotiin tultiin ja kun lähdettiin asutovaunulle niin neiti taas saatiin kuntoon. Silloin vähän asiaa jo mietin, mutta nyt se valkeni kunnolla. Olihan ne minunkin räkätaudit olleet melkoisia, viimeisen aikana olin jo päivystyksessä avaavaa lääkettä saamassa..  Nyt on 2 kk asuttu uudessa kodissa ja neidin astmalääkkeitä olen vähentänyt, kun ei ole yskää niinkään ja ainoastaan yksi nuha josta selvittiin niistämällä muutama  päivä. Eikä porukalla enää nenät tukossa jatkuvasti

Pieni rakas poikani siellä jossain..

Mä oon täällä ja odotan,

odotan et nähdään taas..

Vaikka et oo täällä,

oot aina sydämessä

ja meidän elämässä