Viikonloppu oltiin jälleen asuntovaunulla. Mukavaakin oli, kun pikku neidin kummit kävivät toisen tuttava pariskunnan luona siellä ja samalla me kävimme heitä siellä moikkaamassa. Meninpä minä oikein hetkeksi heidän kanssaan iltaakin istumaan. Jotenkin olo oli kuin ulkopuolisella, niinkuin  katsoisin kärpäsenä katossa tuota ihmisten joukkoa joka siellä ravintolassa iltaansa vietti. Omassa "kuplassani" omien ajatusteni kanssa, miettien milloin voisin olla taas oma iloinen itseni, niinkuin nuo muutkin.. Ehkä minusta ei enää koskaan tule se mitä olin, on niin suuri lovi tullut sydämeen ja minuun ettei sitä paikkaa mikään.

Lauantaina kävi ystävä poikansa ja pienen tyttönsä kanssa. Neidillä oli ikää 4 viikkoa. Niin ihana pakkaus ja sain oikein pitää pientä sylissänikin. Tuntui niin ihanalta pidellä tuota pientä nyyttiä, niin sievää nöpönenää.. Siinä mietin etten koskaan saa nähdä miten poikani olisi suutaan unissaan ehkä mutristellut, miltä hän olisi sylissäni tuntunut, millainen hän olisi luonteeltaan ollut.. Haikeana ja katkerana jälleen. Toisaalta tuo oli askel surussa eteenkin päin. Tämä ystävä on soittanut ja kysynyt jaksamistani ja ollut aidosti mukana matkallani. Pelkäsin tuota hetkeä kun ensimmäisen kerran ihan pienen vauvan syliini saisin, niitä ajatuksia mitä mieleen tulee, kaipausta ja suurta surua. Huomasin kuitenkin, että olin iloinenkin vaikka tunsin suurta surua samalla. Iloa ystävän puolesta, noin kauniista tytöstä.

Muistin, että psykologi olisi ollut jo tällä viikolla ja odotin sitä melkoisesti. Mutta kalenteriin kun vilkaisin, totesin joutuvani odottamaan vielä reilun viikon ennen kuin sinne pääsen. Ajatukset kaipaavat nyt kunnon tuuletusta, niin vaikealta on tuntunut viimeiset päivät.

Olen miettinyt miten saisin pidettyä pienen enkelipojan muiston itselläni, lähellä sydäntäni. Ja olen alkanut suunnittelemaan jonkin pienen enkelitatuoinnin ottamista, jonnekin lähelle sydäntä. Se pitäisi olla kuitenkin sellainen tatuointi, jossa olisi mukana ehkä tyttöjen nimet tai joku juttu millä siihen kuvaan saataisiin liittymään kaikki lapseni. Pitää funtsailla tuota enemmän ajan kanssa ja pitäisi löytää sellainen joka osaa kunnollisen tatuoinnin sitten tehdä myös.