Perjantai-lauantai välisen yön olin töissä ja jo siellä pakkasivat kyyneleet vaivaamaan. Olen ihmetellyt koko kesän, kun en ole pystynyt itkemään ja ollut  jotenkin sulkeutunut kuoreeni kuin simpukka. Vauvan haudallakaan en ole pystynyt käymään hetkeen. Yöllä työvuorossa kyyneleitä tosin alkasi virtaamaan ja sama homma jatkui koko lauantain. Suoraa töistä ajoin hautausmaalle vauvan haudalle ja itkeä pillitin siellä silmäni punaisiksi. Jep klo 7.20 aamulla hautausmaalla.. Ei ollut edes mummeleita siellä, ainoastaan minä. Ajattelin jo että joku vartija tulee potkimaan minua sieltä pois ja luulee joksikin vandaaliksi kun sellaiseen aikaan siellä luuhasin.

Onkohan surutyössä vaihtunut joku vaihe, tähän saakka olen ollut tajuttoman vihainen ja katkera koko vauvan kuolemasta että kyyneleetkin ovat olleet hukassa. Juttelinkin siitä sille lääkärille joka sen antibioottikuurin määräsi. Se oli sama lääkäri jolla neuvolasta kävin sairaslomaa lisää hakemassa. Hän kuitenkin meinasi, että odotellaan vielä hetki ja katsotaan.. Nyt ne kyyneleet sitten tulivat. Oli ihana olo kun pystyi itkemään, itkemään lohduttomasti. Tunteena päällimäisenä tuntuu nyt olevan suru enemmän kuin katkeruus, mikä tähän saakka on mielessä pyörinyt.

Rankka viikonloppu on takana.. Tavarat on nyt uudessa kodissa suurimmaksi osaksi. Enää astiatavaraa keittiön kaapeissa ja vaatehuoneessa rojua, on se mitä vanhassa huushollissa on jäljellä. Ihanaa.. Omakotitupa, ihana takka ja HILJAISUUS.. Kaupungissa oli aina sellainen tausta meteli, autot jyräsi lähes yötä päivää makkarin ikkunan alta vaikka laitakaupungissa ja rivarissa oltiin. Unikaan ei meinannut illalla tulla kun oli niin hiljaista 

Pitäisiköhän alkaa käymään taas salilla, tästä on suht nopea siellä käydä ja nyt pikku neitikin voisi olla siellä lastenhoitohuoneessa (joo sellainen hieno homma sinne on järjestetty että tenavallisetkin pääsevät treenaamaan) Viime syksynä neiti oli sinne liian pieni vielä. Ohjatuilla tunneillakin voisi oikein koittaa käydä. Tai saas nyt nähdä taas kuinka jaksaakaan.

Isännälle tuumasin että taitaa syksy mennä ruudun edessä. Telkkarista kun tuntuu alkavan niin paljon kaikkea katsottavaa. ENiten odotan sellaista kuin neljän tähden illallinen, sen ruotsi versiota olen katsonut jo pidempään ja on kiva saada sama kotimaan kasvoista. Siinä neljä ihmistä kutsutaan koolle, jokainen kokkaa yhtenä iltana koko purukalle ja lopuksi katsotaan kenen ilta on ollut onnistunein. Mukava nähdä ihmisten laittavan ruokaa ja tekevän mukavia illallisia jokainen omalla tavallaan. Sit tietty niin turha kuin big brother.. Voisi sen ajan muutenkin viettää, mutta..

Jaa-ah taidan minäkin painua pehkuihin, ihana rauha ja hiljaisuus on ollut kun muut nukahtivat