On ollut helpompi olla kun sai itkettyä. Jatkuva kova katkeruus ja kiukku ovat syöneet melkoisesti sisintä näiden kuukausien aikana. On ollut ihanaa antaa kyynelten tulla kun siltä tuntuu ja se tunne on tullut useamman kerran viime päivien aikana.Pienistä asioista.. Vauva mainoksessa, surullinen biisi, pienet siniset potkarit kirppiksellä, tuplakärryt kaupungilla vastaan, sukulaisen koskettava viesti. Viime kuukaudet olen ollut kuin kivi, katkera ja kylmä tunteissani. Oon surutyössäni vissiin edenny jonnekin, niinkuin ammattilainen asian ilmaisis.  Olo on ollut jotenkin eteerisn tyyni viime päivät, kyyneleitä, mutta sisällä rauhallisempi olo kuin aikoihin.

Kysyttiin yhden yhdistyksen luottohommiin, mutta pakko on kieltäytyä. Voimat riittää nippa nappa arjen pyörittämiseen ja huomiseen selviämiseen eikä tähän tarvita yhtään lisähommaa vastuulle. Asioiden hoitamiseen tarvii oikein patistaa itsensä, muuten on vaan ja olla möllöttää niin kuin ö aapisen laidassa. Miksi ennen niin tehokkaasta minusta on tullut tälläinen? En jotenkin löydä sitä tyyppiä joka olin ja haluaisin olla. Niinkuin olisi tapahtunut onnettomuus ja heräisi koomasta ihan ventovieraan itsensä kanssa.. Tahtoisin itseni takaisin..

Syksy.. lempi vuodenaikani.. Toivon löytäväni niitä asioita siitä jotka ovat antaneet voimaa seuraavan syksyn odotukseen. Pimenevät illat, luonnon raikas kostea tuoksu, tuuli kasvoilla ja sateen ropina ikkunaan, sisällä tulen kajo takasta ja se väritys minkä luonto saa syksyllä, niitä oon aina rakastanut yli kaiken.Kumpa huomaisin ne nytkin tämän surun sumun läpi..

Ihanaa on ollut uudessa kodissa. Tilaa olla ja kunnon keittiö missä häärätä. Kodin kruunaa upea takka. Koitan laittaa takasta kuvan jollain kohtaa tänne blogiin. Tänään saatiin tilatut polttopuut ja ilta sitten poltettiin puita takassa. Harmitti oikein lähteä yöksi töihin.. Paljon on vielä hommaakin. Vanhassa asunnossa on vaate- ja astiatavaraa ja jollain kohtaa se pitäisi ehtiä siivoamaanki. Uudessa kodissa pyykkikoneesta puuttuu sopiva liitin ja taulut seiniltä mutta muuten siellä alkaa olemaan valmista. Vanhemmat tytöt on tykänneet lujaa uusista huoneistaan. On ollut helpompaa olla ehkä siksikin että noiden seinien sisälle ei ole suunniteltu vauvaan liittyviä juttuja. Vauva kun menhtyi ennen kuin tuota tupaa käytiin edes katsomassa. Vanhassa kodissa oli pinnasängyn ja pikkuneidin sängyn paikkaa mietitty. Vaunujen koppaosa ja turvakaukalo jalustoineen on vanhan kodin vaatehuoneen ylähyllyllä.. Niitä kukaan ei ole pystynyt sieltä tuonne viemään.. vielä.. mutta pakkohan nekin on sieltä alas ottaa vaikka se tuleekin sattumaan helvetisti.  Ne piti ottaa sieltä meidän vauvalle käyttöön..Kävi mielessä että sanoisin isännälle, että vie ne myyntiin lastentarvikeliikkeeseen.. Ostaisi sitten uudet jos joskus sellaisia enää tarvitsisi..

Ikävä on..