On ilta,

Hiljaisuus ja pimeys ympäröivät minut.

Hämärässä kuultaa puiden syksyiset värit,

niin kauniina ja hauraina.

Vain pieni hetki

ja tuuli puhaltaa lehden irti,

se leijailee,

ja leijailee,

kohti tuntematonta.

Tuo lehti ei pelkää,

se antaa tuulen viedä itseään

kieppuen ilmassa.

Se luottaa,

että tuuli kantaa sen perille.

Kunpa minäkin voisin olla kuin tuo lehti,

antaa tuulen ja elämän kuljettaa,

luottaen,

että pääsen perille,

perille sinun luoksesi.