Vertaistuen määritelmä

Mielenterveysalan vertaistuki on samankaltaisten elämänkokemuksien ja elämänvaiheiden läpieläneiden ihmisten; keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä kohtaamiseen ja keskinäiseen tukeen perustuva ihmissuhteiden muoto

Pitkään mietin mistä saisin vertaistukea tilanteessani. Järjestötyössä mukana olleena tiedän kuinka tärkeä asia on vertaistuki, saman kokemuksen ja samojen ajatusten jakaminen toisen samassa tilanteessa olleen kanssa. Se voi olla se oljenkorsi joka auttaa tilanteessa eteenpäin, työstämään asiaa ja huomaamaan että tästäkin ehkä voisi selvitä.

En jotenkin tuntenut kuuluvani minnekään keskenmeno palstoille, joilla enimmäkseen kirjoittelee niitä joilla keskemeno on tapahtunut ennen 12 raskausviikkoa enkä myöskään kuulunut kohtukuoleman kokeneiden joukkoon kun en täyttänyt tuota kriittistä 22 raskausviikkoa. Netistä olen etsinyt useina iltoina paikkaa missä jakaa ajatuksiani jonkun toisen saman kokeneen kanssa. Ja viimein se on löytynyt!

Netistä löytyi keskustelupalsta joka on tarkoitettu lapsensa menettäneelle, uudesta odotuksesta haaveilevalle/ uudelleen odottajalle. Pitkään mietin uskaltautuisinko kirjoittamaan palstalle, sillä enhän minä vielä uudesta raskaudesta haaveile, liekö sitä koskaan enää uskalla edes ajatella. Mutta toisaalta onhan se pieni ajatus jossain mielen perukoilla, että sylissä on tyhjä tila.. No rohkaisin mieleni ja kirjoitin pienen esittelyn itsestäni palstalle ja voi!!! Ne vastaukset olivat juuri sitä mitä kaipasin, ihmisiä jotka ovat menettäneet lapsensa ja jotka kertoivat että minullakin on tosissaan lupa surra menetystäni!! Niin kauhealta kuin tuntuikin että maailmasta löytyy ihmisiä jotka ovat menettäneet lapsensa tavalla tai toisella ja minä olin iloinen, että löysin heitä! Nämä ihmiset tiesivät miltä minusta tuntuu ja mitä ajatuksia päässä liikku. Kyyneleet tulivat silmiin kun olin saanut yksityisviestin ihmiseltä jonka tarina oli kuin omani, ajatukset kuin minun kirjoittamiani. On ihana jakaa tämä asia ihmisen kanssa joka on käynyt saman läpi. On pohtinut samoja kysymyksiä kuin minä, on halunnut surra samalla tavalla kuin minä menetettyä lasta ja pohtinut onko se jotenkin luvallista kun tuo 22 raskausviikkoa ei ollut täynnä. Toivon saavani tuolta palstalta sitä kaipaamaani vertaistukea ja taidanpa kokeilla käydä tuolla Käpy yhdistyksen vertaistukiryhmässäkin, kun ne taas syksyllä varmaan alkavat.