Mökkeily viikot on nyt ohi ja paluu kotiin oli edessä. Oli tosi mukavaa päästä kotiin! Isäntä lähti pikku neidin kanssa aikaisemmin päivällä jo mökiltä ja sain jäädä yksin rauhassa siivoamaan. Voi että minä nautin hiljaisesta yksinäisestä touhuilusta! Viimeiset kaksi viikkoa on olleet täynnä tohinaa aamusta ilta myöhään ja oli ihana hetki kun sain tänään siivot tehtyä ja istuin yksin rannassa kuunnellen aaltojen iskeytymistä rantaan. Tuuli vinkui korvissa ja aaltojen rytmikäs kohina oli ainut mitä kuului.. Siinä minä istuin miettimässä elämääni.. rantakivellä kuunnellen veden ääntä, tuntien tuulen kasvoilla ja katsellen kauas ulapalle. Tuo maisema on se mikä minua rauhoittaa.. Katselin ylös pilviin ja lähetin tuulen mukana terveiset sinulle, pieni enkelipoikani.. Olisin halunnut että olisit ollut mukanani siinä, mahassa kuullen ne samat äänet ja tuntemassa kuinka kehossani oli hyvä olla kun olisit ollut sydämeni alla..

Ikävä on edelleen, ei se minnekään katoa, eikä kaiketi tarvitsekaan. En vaan jaksa puhua siitä kenellekään.. Tuntuu ettei kukaan jaksa kuunnella enää. Kaikki tuntuvat ajattelevan että olen päässyt eteenpäin ja elämä rullaa taas eteenpäin tasaisen varmasti. On kuitenkin sellainen surun sykkyrä sisällä, ettei sitä pysy sanoiksi edes pukemaan.

Laitoin matkalla lempilevyni auton stereoihin. Oli hieno tunne kuunnella lujaa niitä vuosia tärkeimpiä biisejä.. Yön musiikki niin lujalla ettei ajatukset enää kulje, ainoastaan musiikki täyttää mielen. Hienoja biisejä tuolla livelevyllä. Yksi biisi kuitenkin toi ajatukset taas sinuun pieni enkelipoikani.. Yön Ihmisen poika.. Kunpa olisin saanut lukea sinulle joskus iltasatua ja katsella untasi. Mikään ei ole niin kaunis näky maailmassa kuin nukkuva lapsi. Onnellisena, päivän leikkien uuvuttamana ja surutta huomisesta levollinen ilme kasvoilla tuhiseva pikku ihminen..

"Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.

chorus..
Voi kunpa matkas onneksi
koituis vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan

Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet"

Voi kun olisin saanut sinulle tuota laulua laulaa, noita tunteita käydä läpi.. Nyt on vain suru ja ikävä