Googletellessani tuota surutyötä ja katkeruutta päädyin moiselle sivustolle. Ja se teki minut pirhanan vihaiseksi

http://sites.google.com/site/kaarinalle/lohdunsanoja

"Monet vanhemmat ovat kokeneet, että kun he ovat paljastaneet vihansa Jumalalle, kipu on suuresti helpottanut. Jumala on aloittanut parantavan, lohduttavan, rauhaan vievän työnsä."

Just joo.. Miten saattaisinkaan rukoilla saati ajatella mitään positiivista yläkertaa kohtaa tässä tilanteessa. Vajaan kahden vuoden sisällä minulta on viety 3 rakkainta. Isovanhemmat jotka olivat minulle kuin äiti ja isä. Isoäidissä menetin isoäidin, äidin ja parhaan ystäväni ja rakkaan, aina niin lämpöisen isoisän jonka luona oli aina turvassa ja kaiken päälle oman enkelilapsen. Niin kuin ei isoäidin ja isoisän menetys olisi ollut jo maailman suurin suru, niin miksi vielä tämäkin??? Miten Jumala, jos sitä nyt on, voisi  antaa sellaista tapahtua?

Meikkis on uskonut, että  tuolla yläkerrassa on joku joka pitää huolta ja suojelee. Ei anna enempää kuin on mahdollista kantaa( niin kuin jossain kirkon jutuissa on puhuttu..) Mutta nyt on välit poikki ja pahasti. Liian iso lasti paskaa tuli niskaan, eikä voi ymmärtää eikä hyväksyä..Enkä usko että sellaista ihmetekoa löytyisi joka uskoni voisi joskus palauttaa.