Tänään iltasella, kun tupa oli rauhoittunut, syvennyin enemmän facebookiin. Pari viimeistä viikkoa on mennyt lähinnä pikaisesti omaa statusta päivittäessä ja samantien poistuessa, sattuneesta syystä..

Nyt sitten alkasin kaipailemaan tiettyjen ystävien kuulumisia. Yksi ystäväni vuosien takaa, joka on myös raskaana ja hän on yleensä tiuhaan päivittänyt tilaansa ja kertoillut kuulumisiaan. No alkasin selaamaan päivitysjuttuja eikä hänestä löytynyt minkäänlaisia päivityskuulumisia mistään. Hän yleensä päivittää tilaansa lähestulkoon päivittäin ja monestikin päivässä.

No siinä sitten alkasin ihmettelemään, että minnekäs hänen kuulumiset ovat kadonneet ja katsastin sitten ystävälistani. Eipä siellä ollut enää koko "ystävää".. No koitin sitten hakea häntä ja eipä Facebookki löytänyt muka häntä enää kun minä hain.  Siinä sitten totesin että hän on laittanut minut "totaalipoisto" listaan, etten saa edes haettua häntä!!!! Yksityisviesteissä, joilla ollaan kuulumisia myös kirjoiteltu, hänet kyllä vielä löytyy kun klikkaa hänen nimeään, mutta silloinkin tulee ilmoitus ettei hän jaa tietojaan.

Eli hän ei siis ole kestänyt kuulla, että raskaus voi päättyä toisinkin kuin onnelliseen perhetapahtumaan ja terveeseen vauvaan!!!!! Ajattelisi että minun olisi vaikeampi kuulla hänen onnellisen odotuksen hehkutustaan ja että minä olisin ennemmin ollut se joka hänet laittaa "poistoon"  Mutta näköjään näinkin!!! Jotenkin pieni epäuskoinen ihmetys iski mieleen. Miten tälläinen tyyppi on ollut "ystäväni" ja vielä vuosien takaa. Ollaan muka jaettu asioita esim parisuhteesta.

Facebookin aikakautena on ystävien kanssa yhteydenpito helpottunut. On ollut ihana huomata, että ystävät vuosienkin takaa ovat ottaneet osaa ja olleet ystäviä tämän surunkin hetkellä. On ollut ihana huomata ne ihmiset, vuosien takaakin, jotka aidosti ovat olleet jakamassa tätä surua. Kunpa minä jonain päivänä voisin olla heille samanlainen ystävä ja jakaa heidän taakkaansa edes hieman tai olla heidän ilossaan mukana tuplaamassa sen määrää.

Onhan tässä tietty miettiminen, miksi jotkut ovat siellä minun facebookin ystävälistalla. Ehkä pitäisi jonkin sortin raivaus-operaatio suorittaa sille listalle? No onneksi elämään sopii monenlaisia ystäviä. Hyvän päivän tuttuja, koulukavereita ala-astevuosilta, kavereita arjesta sekä niitä todellisia sydänystäviä. Facebookin aikana on tullut pidettyä yhteyttä ihmisiin joiden kuulumisia ei välttämättä muuten tulisi kuultua ja on ollut ihana huomata, että kaukaistenkin tuttavien hyvät päivitykset/kuulumiset elämässä saavat minutkin hyvälle tuulelle ja sitten taas surullisissakin kuulumisissa on voinut myötäelää täältä kaukaakin. Tässä omassa surussaan on vasta tajunnut miten pieni mukana eläjän kommentti facebookin sivuilla voi lämmittää mieltä.

Huomenna on raskas päivä. Tuhka-uurnan luovutus kappelissa ja hautaan lasku. Onneksi tuo ihana Tarja-pappi on mukana jälleen ja osaa sanoa ne lohduttavat, kauniit sanat jälleen. Tänään käytiin illalla kävelyllä ja pyörähdettiin hautausmaan kautta. Siellä oli kuoppa valmiina uurnalle ja  valkoinen risti odottamassa. Poikavauva XXXX luki ristissä.. Jotenkin niin lopullista ja surullista. Isä saa kantaa poikaansa viimeiselle matkalle, koivuisessa kauniissa uurnassa ja laskea sen maahan.

Ehkä huomiset kyyneleet ovat ne suurimmat kun on viimeiset jäähyväiset minun pienelle enkeli-pojalle. Siitä moni sanoo surutyön vasta alkavan..