On jotenkin vaikea edes tajuta miten näin voi käydä. Ensin odotat 12 raskausviikolle, että päästään edes jonkinlaisen riskirajan yli ja senkin jälkeen kävin neuvolassa jossa kaikki oli kunnossa. Niskaturvotus ja veriseulonta jutuissa kaikki oli kunnossa. Siinä sitten tuuittauduit luottavaisena ajatukseen että meille tulee tosiaankin vauva. Tuplavaunuja käytiin jo katselemassa, että päästäisiin kärryttelemään  tuon pikkuneidin ja vauvan kanssa, kun ikäeroa olisi alle 2 vuotta. Sopivat löytyikin ja niistä saatiin huippu tarjous.. onneksi vaan jätettiin ne vielä kauppaan etteivät ne olisi tuossa eteisessä muistuttamassa nyt sitten jatkuvasti asiasta.

Paljon olen miettinyt miten näin voi kaydä. Onneksi on ollut vauvan isä jakamassa asiaa. Tuo perussuomalainen jörrikkä mies joka ei koskaan ennemmin ole ollut halukas puhumaan asioista, saatika uskaltanut itkeä. On ollut lohdullista jakaa tämä yhteinen suru ja jutella kaikesta yhdessä, se kun on samassa jamassa ja tuntee olonsa yhtä pahaksi. Totta kai, onhan kyse yhteisestä lapsesta ja surusta..

Puolessa tapauksista vaan selviää kuulemma syy miksi näin kävi. Ensialkuun ajattelin, että syy löytyy ja se helpottaa hyväksymään, mutta jotenkin tuo pieni osuus, puolet, on tehnyt pessimistisemmäksi minut ja tuntuu ettei syy selviä. Ja kuten vauvan isä viime yönä sanoi , etteihän se syyn selviäminen tätä kauheaa tapahtumaa muuta eikä tee helpommaksi hyväksyäkään. Ainut on jos selviäisi, että lapsella oli jokin niin paha kehityshäiriö ettei olisi ollut elinkykyinen. Mutta siitäkin tuo kätilö sanoi, että se on epätodennäköistä koska vauva oli ulkoisesti täysin kunnossa ja olisi sellainen huomattu jo ultrassa aikaisemmin.

Nyt sitten odotellaan 6-8 viikkoa ja sitten tulee aika sairaalaan jälkitarkastukseen ja meille kerrotaan kaikkien tutkimusten tulokset. Niin vauvan ruumiinavauksen kuin kaikkien lukuisten muidenkin. Minusta otettiin 9 putkea verta joista tutkitaan mm listeria, sytomegalovirus, parvovirus ja mitähän kaikkea siinä olikaan. Lisäksi lääkäri halusi istukastakin ylimääräisenä hyytymis- ja tukosasiat selvitettävän. Tuntuu hyvältä että kaikki voitava on tutkittu ja syy selviää jos on selvitäkseen. Jos syy on sellainen että se olisi voitu välttää, niin silloin asiaa pitää työstää enemmän ja sen hyväksyminen tulee olemaan vaikeaa. Minulla kun oli tulehdus arvot koholla pitkään eikä kukaan lääkäri kommentoinut niitä vaikka neuvolastakin asiaa yritettiin viedä eteenpäin.

Pakko yrittää mennä peiton alle.. onneksi on lämmin kylki mitä vasten painautua.. Silmät kun laittaa kiinni niin mieleen tulee tuon pienen enkelin kasvot.. Se on jotenkin levollinen hetki eikä ne kasvot unohdu koskaan..